sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Kesäaikaan siirryttiin 29.3.2009 aamuvarhain

Täällä Euran Paneliassa satoi runsaasti lunta vaikka siirrettiin kellot kesäaikaan. Lumipeite on kieltämättä kaunis, mutta kun lämpötila on lähellä nollaa, niin lumi on raskasta ja aiheuttaa varmaan taas tuhoja metsässä: puiden latvat taipuvat ja taittuvat.



Tämä kuva on talomme rappusilta autotallirakennuksen suuntaan.



Riippahernepensas on lumen koristelema



Talon rappusilla oleva kynttilälyhty sai myös lumipeitteen



Aurinkokellokin on lumen peitossa. Kellon takana on pallohortensia.



Autotallirakennuksen takana on telttavarasto, jossa säilytämme mm. ruohonleikkurit. Varasto on joskus toiminut autotallinakin... Etuvasemmalla on kompostori...



Telttavarasto ei ole kestänyt autotallin katolta tullutta lumikuormaa, vaan on litistynyt lumen painosta ja mennyt rikki. Telttavarasto sijoitettiin monen metrin päähän autotallista, mutta ei näemmä riittävän monen metrin...



Telttavaraston seinien sivusaumat ovat revenneet ja kannatinkaaret taipuneet tai taittuneet. En uskaltanut mennä litistyneen teltan sisälle vielä, pitää odottaa lumien sulamista...



Linnun jäljet lumella



Vene ja kasvihuone ovat vielä pystyssä ja ehjiä



Omenapuu lumihunnussaan

torstai 26. maaliskuuta 2009

8.3.2009 kuvattu

8.3.2009 klo 18:20 kuvasin kuutamon Nakkilassa



Kuu näytti luonnossa niiin suurelta, mutta kuvista huomaa, että näköharhaa se suuruus vain onkin.



Naapuri on levittänyt kalkkia pellolleen



Meidän pihassa lumi vielä peittää paksuna kerroksena perennapenkit ja piha-altaan.


Kesällä 2008 pystytetty kasvihuone saa tänä keväänä osoittaa hyödyllisyytensä. Laitan sinne kasvamaan ainakin tomaattia...



Lunta, lunta, lunta vain on tänä talvena ollut paljon paksummalti ja kauemmin kuin moneen, moneen vuoteen



Venekin on kokonaan lumen saartama

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

tiistai 10. maaliskuuta 2009

Taiteilija Kaisa Mäkelä 1931-1959


Slide-esityksessä 105 Kaisan maalausta. Laitan taulujen nimet sitä mukaa kuin saan niitä selville. Kuvat tauluista on ottanut Kyösti Maula




Rauman Taidemuseo, Einola

8.9. - 1.10.2006
Tiedotustilaisuus torstaina 7.9.2006 klo 10
Avajaiset torstaina 7.9.2006 klo 18.00.
Tervetuloa
Rauman Taidemuseo jatkaa Rauman seudulla vaikuttaneiden taiteilijoiden näyttelysarjaa, jonka yhteydessä kartoitetaan ja dokumentoidaan alueen taiteilijoiden tuotantoa ja elämänvaiheita. Tällä kertaa esittelyvuorossa on Kaisa Mäkelä (1931-1959), lahjakas ja lähes itseoppinut maalari, joka vaikutti pääasiassa Eurajoella ja Raumalla. Kaisa Mäkelä kuoli nuorena, mutta hän työskenteli intensiivisesti ja ehti maalata useita satoja maalauksia, joista Rauman Taidemuseon Einolassa on esillä muutamia kymmeniä läpileikkauksena hänen tuotannostaan. Kaisa Mäkelä maalasi maisemaa ja henkilökuvia, mutta myöhemmässä vaiheessa myös jonkun verran vapaampiin mielikuviin ja abstraktiin ilmaisuun liittyviä aiheita.

Varhaisemmissa maisema-aiheissaan Mäkelä on kuvannut erityisen taidokkaasti valoa Eurajoen maisemat, talot ja niitä ympäröivät pihapiirit on taltioitu realistisesti mutta idyllisesti. Enemmän dramatiikkaa on nähtävissä jokea ja puita kuvaavissa aiheissa. Myöhemmin Mäkelä suuntautui yhä voimakkaammin ekspressiiviseen ilmaisuun talvimaisemissa näkyvät leveät siveltimenvedot, paksut värikerrokset sekä tumman ja vaalean kontrastit saavat merkityksiä myös taiteilijan sisäisten tuntojen ilmaisijana. Kaisa Mäkelä sai opetusta jonkin verran raumalaisilta taiteilijoilta kuten Unto Kaskelta ja Kosti Koskiselta, joiden vaikutteet ovat teoksissa osittain myös nähtävissä. Kaisa Mäkelän omin väripaletti oli usein tummien, lyyristen ja voimakkaiden värien hallitsema.

Kaisa Mäkelä on mieheni äidin sisar.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

lauantai 7. maaliskuuta 2009

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Kultakalat Kulta, Raita ja Tupla

3 kultakalaa ovat vuoden 2003 poikasia ja ne siirrettiin meille keväällä 2004. Ensin ne uiskentelivat isossa 1500 litran ulkoaltaassamme, sitten hankin niille akvaarion ja ne muuttivat sisätiloihin kesäkuussa 2004. Tullessaan kalat olivat noin tulitikkuaskin kokoisia. Kultakalat ovat virkeitä uimareita, syövät ja ulostavat paljon ja niiden akvan hoito on aika työlästä. Ensimmäinen akvaario oli 100 litrainen, siirsin kalat 200 litran akvaan elokuussa 2005. Sääntönä pidetään, että yhtä kultakalaa kohti pitäisi olla 200 litraa vettä. Nyt kun kultakaloja on enää yksi jäljellä, tuo sääntö täyttyykin. Kaloilla on nimet: Kulta, Raita ja Tupla.



Raita


video
Kultsit uiskentelevat elokuussa 2004

Kulta on kokonaan yksivärinen, Raidalla oli valkoisia raitoja ja Tuplalla oli tuplapyrstö. Tupla väsyi ensimmäisenä ja sitten väsyi Raita. Raita painoi 440 grammaa kuollessaan.


video
Kultsit videossa huhtikuussa 2006

Tällä hetkellä kultakaloista on jäljellä enää Kulta. Tupla ja Raita ovat hiipuneet pois ja ne on pitänyt lopettaa. Kulta on siis jo 6-vuotias. Se on jo melko väsynyt, ui vähän ja hyvin rauhallisesti ja verkkaisesti, mutta jaksaa kuitenkin ruokailla ja purskuttaa pohjasoraa. Annan akvaan ruokaa, joka painuu heti pohjaan niin että Kultakin pystyy syömään. Kulta antaa jo kasvien lehtien olla rauhassa. Alkuun nuo kolme kultakalaa pistivät silpuksi kaikki vihreät kasvit mitä yritin akvassa kasvattaa, siksi päädyin muovikasveihin. Nykyisin akvassa on runsaasti eläviä kasveja, ja ne saavat olla kaloilta rauhassa. Levä on ainoa mikä kasveja kiusaa, ja yritän hillitä levän kasvua nestemäisellä hiilellä, jota lisään akvaan joka aamu 4 millilitraa. Se onkin auttanut, ja levän kasvu on hidastunut oleellisesti aikaisemmasta. Akvan sisäpinnat pysyvät nyt puhtaina, liekö syynä hiili vai partamonnit, jotka höyläävät laseja kaiken aikaa.

Partamonnit muuttivat meille serkkuni pojan akvaariosta keväällä 2008. Samalla sain akvaan paljon eläviä kasveja.



Kesäisiä kuvia puutarhasta