maanantai 5. syyskuuta 2011

Käydään alapihallakin katselemassa

Mennään talon  eteläpäädystä alapihalle. Vasemmalla näkyy polttopuuvarastomme. Kaivonkansi on 37 metriä syvän porakaivon kansi. Meidän taloutemme vesi tulee sieltä. Leikkasin alas norjanangervot, jotka olivat kaivon ympärillä.
Vasemmalla mäntyjen välissä kasvaa valtavat mittasuhteet saanut piikkiaralia. Se kukkii nykyisin joka kesä ja tuottaa paljon pieniä mustia marjoja, joita linnut mielellään syövät.
Naapurin varaston katon nurkka näkyy. Alapihalla ollaan yli seitsemän metriä korkeammalla kuin naapuri ja tonttiemme välissä oleva tie. (Yläpihalla ollaan kymmenen metriä korkeammalla.)
Talon pohjoispuoleinen rinne alkaa tästä...siellä en nyt käynyt kuvaamassa. Autotallista näkyy vähän nurkkaa.
Vanha, kunnostettu keinu odottaa ensi kesää alaverannan suojassa.



Kärhöt ovat vielä intoutuneet kukkimaan, vaikka on jo syyskuu.
Piikkiaralian mustat marjatertut näkyvät hyvin.
Wiku on edelleen kuivalla maalla...

Takaisin yläpihalle etelärinteen kautta
Rinteessä olevat tuiviot ja vuorenkilvet ovat ensimmäisiä kasveja, joita tontille istutin vuonna 1989.
Kaivonkansi näkyy! Mitä laittaisin norjanangervojen tilalle?

Istun yläpihan uudessa keinussa ja kuvaan etelänpuoleista rinnettä. Puuvarasto näkyy osittain.
Edelleen istun keinussa...näkymä talolle...
Keinusta näkymä autotallin suuntaan...
Viiru lekottelee auringon lämmössä. Tänään maanantaina oli oikein lämmin kesäinen päivä.


1 kommentti:

sariw kirjoitti...

Kaunista : )
En ole koskaan nähnytkään piikkiaraaliassa marjoja. Yllättävän isot marjatertut !