sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Akvaarion elämää



Akvaario on kuulunut kotimme kalustukseen vuodesta 2004 alkaen. Ensimmäiset  kalat v 2003 olivat  kolme kultakalan  poikasta, jotka siirrettiin meille keväällä 2004. Ensin ne uiskentelivat isossa 1500 litran ulkoaltaassamme, sitten hankin niille akvaarion ja ne muuttivat siihen kesäkuussa 2004. Tullessaan kalat olivat noin tulitikkuaskin kokoisia. Kultakalat ovat virkeitä uimareita, syövät ja ulostavat paljon ja niiden akvan hoito on aika työlästä. Ensimmäinen akvaario oli 100 litrainen, siirsin kalat 200 litran akvaan elokuussa 2005.  Sain v 2008 akvaan partamonneja, ostin lokakuussa 2009 helmirihmakaloja (kuolivat pois muutaman viikon aikana) kuparimonnisia ja keltabarbeja. Kultakaloista viimeinenkin kuoli 2010. 
Akvassa on nyt seitsemän keltabarbia, kaksi kuparimonnista ja varmaan tuhatkunta kierteissarvikotiloa. Viime viikolla tein akvassa perusteellisemman siivouksen, eli imuroin pohjaa, vaihdoin vettä ja pesin suodattimet. Ilmeisesti pohjan imuroimisen takia kierteissarvikotilot ovat nyt suurin joukoin näkyvillä.


Kotilot kerääntyivät suurella joukolla ruokanappulan päälle


Yksi seitsemästä keltabarbista kokonaan näkyvillä, muut lymyilevät kierteisvallisneriaviidakossa.





2 kommenttia:

between kirjoitti...

Meillä oli aikanaan kaksikin akvaariota, mutta niistä luovuttiin kissan myötä. Ihmeteltiin aina jostain kotiuduttuamme, miten kaikki kalat ovat oppineet lentämään ja löytyivät kuivuneina lattialta. No, selvisihän se. Kissa kun tapasi istua lasin päällä ja napata kaloja kynsiinsä. Ei kuitenkaan syönyt, vaan leikki, kunnes kuolivat. Kerran sitten lasikansi petti ja kissa putosi akvaarioon. Silloin tyydyimme karvaiseen lemmikiin ja akvaariot saivat siirtyä kellariin odottamaan päiviä parempia.

Katja Lammi kirjoitti...

Akvaariot ovat kyllä hyvin hoidettuina todella kauniita pienoismailmoja:)