perjantai 22. elokuuta 2014

Hulluruoho?

Lintujen ruokintapaikalle on ilmestynyt kasvi, joka FB:n Puutarha ja piha -ryhmässä tunnistettiin hulluruohoksi. Onko lintujen siemenseoksissa tosiaan mukana myös hulluruohon siemeniä? 


Meidän pihan Hulluruohossa on kellertävät kukat...




Hulluruoho eli okahulluruoho (Datura stramonium) on koisokasvien heimoon (Solanaceae) ja hulluruohojen (Datura) sukuun kuuluva yksivuotinen kasvi. Hulluruoho on erittäin myrkyllinen ja haisee pahalta jo matkan päähän. Kasvin alkaloideilla on myös lääkekäyttöä.

Ulkonäkö


Hulluruohon sinipunakukkainen muoto (var. tatula).

Raaka siemenkota.

Avautuva siemenkota.
Hulluruoho kasvattaa 20–120 cm korkean putkimaisesti haaroittuvan pystyn varren. Tummanvihreät lehdet ovat miehen kämmenen kokoisia, ohuita, leveänpuikeita, suippoja ja terävästi isohampaisia. Ne muistuttavat jossain määrin vaahteranlehtiä. Kukinto on viuhko ja kukintoperät ovat varren kanssa yhdiskasvuisia. Yksittäin lehtihangoissa olevat kukat ovat valkoiset tai joskus sinipunaiset, hennot ja hieman torvimaiset. Kukan verhiö on lieriömäinen ja särmikäs. Teriö on 5–10 cm pitkä, suppilomainen ja laiteeltaan poimumainen. Hulluruoho kukkii Suomessa heinä–syyskuussa. Hedelmä on piikikäs, iso, ulkoisesti hevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) hedelmää muistuttava nelilokeroinen kota. Verhiön tyvi säilyy renkaana kodan alla. Kypsyttyään kota aukeaa paljastaen mustat, litteät ja soikiomaiset siemenet, joita on noin 300. Siemenet itävät noin seitsemässä viikossa.
Ruotsinkielinen (spikklubba, naulanuija) ja englanninkielinen nimi (thornapple, piikkiomena) viittaavat piikikkääseen hedelmään. Amerikassa hulluruohoa nimitetään "paholaisen omenaksi" (Devil's Apple).

Levinneisyys

Hulluruoho on yleismaailmallinen, yleinen rikkaruohokasvina. Se on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikasta, mistä se on levinnyt lähes joka puolelle maailmaa lämpimille ja lauhkeille alueille. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa lähinnä Yhdysvaltain keski- ja itäosissa. Euroopassa laji on levinnyt mantereen etelä-, keski- ja itäosiin. Levinneisyysalueen pohjoisraja kulkee Fennoskandian keskiosissa, Baltiassa ja Keski-Venäjällä. Hulluruoho on levinnyt myös laajalle alueelle Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään, Turkkiin sekä Keski- ja Itä-Aasiaan. Sitä tavataan myös Etelä-Amerikassa, Etelä- ja Keski-Afrikassa, Intiassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
Suomessa hulluruohoa kasvaa melko harvinaisena lähinnä Etelä-Suomessa sekä Pohjanlahden rannikkokaupungeissa Keminkorkeudelle saakka.



Elinympäristö

Suomessa hulluruoho on vanha tulokaslaji, joka on tullut maahan painolastikasvina purjelaivojen painolastimaan mukana ja siemenlasteissa. Siksi sen tyypillisiä elinympäristöjä ovat satama-alueet, lastauspaikat, jouto- ja täyttömaat, kaatopaikat sekä puutarhat. Esimerkiksi 1980-luvulla hulluruohoa ilmaantui Helsinkiin Herttoniemen satama-alueelle Pohjois-Amerikasta tuotujen, margariinin ja ruokaöljyn raaka-aineeksi tarkoitettujen auringonkukansiementen mukana.

Käyttö

Hulluruoho on vanha rohdoskasvi, jonka lehtiä ja siemeniä on käytetty erilaisia valmisteina lääkkeinä. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa sitä on aikanaan käytetty muun muassa kipulääkkeenä, astmaan ja kouristusten laukaisuun. Hulluruoho sisältää lukuisia antikolinergisiä tropaanialkaloideja kuten hyoskyamiinia, skopolamiinia ja atropiinia.
Noitavainojen aikaan kasvia pidettiin osoituksena noitavoimista, ja pelkästään kasvin löytyminen pihalta kasvamasta saattoi johtaa tuomioon, vaikka hulluruoho on yleinen kasvi lähes kaikkialla Euroopassa.
Osalla sen alkaloideista on yhä lääkkeellistä käyttöä, minkä lisäksi sitä käytetään jonkin verran päihteenä. Hulluruohoa nauttinut henkilö voi esimerkiksi kokea poikkeuksellisen voimakkaita ja todentuntuisia aistiharhoja ja luulla niitä todeksi (ns. deliriumtila). Muitakin hulluruohoja ja koisokasveja käytetään päihteinä ja lääkkeinä. Tämä ei kuitenkaan ole suositeltua koska hengenvaarallinen yliannostus myrkyllisen kasvin kanssa on erittäin todennäköinen riski.

1 kommentti:

between kirjoitti...

Aika mielenkiintoinen kasvi ja tuttavuus. Mistä lienee pihallesi tullut.