PUUTARHANI - MÖKKINI

torstai 2. heinäkuuta 2026

Lisää ihania kasveja

Varjoliljat nupuilla, Lehtokielo jo kukkinut, Kähäräpietaryrtistä ei vielä
tiedä kukkiiko tänäkään kesänä...

Sain tyttäreltä Dahlian juurimukuloita...lisäksi kylvin jotain pienenpientä siementä...
piti laittaa laajemmalle alueelle, mutta hentoiset siemenet eivät lupaa kysyneet, vaan
lennähtivät Dahlioiden joukkoon...

Pallohortensia aloittelee kukintaa.

Kuunliljat ovat aina yhtä ihania, reheviä ja koristeellisia.

Tarha-alpi kukkii keltaisena.

Kuunliljat eri vinkkelistä kuvattuna.

Tarha-alpi on kestävä ja nopeasti leviävä vanhanajan perenna.

Tämä kasvi on tarha-alpi (Lysimachia punctata), joka tunnetaan erittäin kestävänä ja helppohoitoisena monivuotisena perennana.

Kasvi kukkii näyttävästi heinä-elokuussa kullankeltaisin kukkasin, jotka sijaitsevat korkeissa, noin 80–120 cm korkeissa tanakoissa varsissa.

Tarha-alpi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla ja leviää voimakkaasti maanalaisilla rönsyillä.

Perhoangervo kurottaa korkealle

"Joku" nupulla oleva kellokasvi on ehkä lintujen tuomana
tullut meille kasvamaan?
Edit. Kasvi on Ukonkello.

Tämä kasvi on ukonkello (Campanula latifolia), joka on monivuotinen, 60–120 cm korkea koristekasvi.

Sille ominaisia piirteitä ovat suuret, leveän kellomaiset, vaalean sinipunaiset tai valkoiset kukat, jotka sijaitsevat varren yläosassa.

Vaikka se ei ole Suomessa alkuperäinen laji, se esiintyy usein viljelyjäänteenä tai karkulaisena maan eteläosissa.

Tarha-alpi ja nupulla oleva Jalopähkämö.

Jalopähkämö

Kasvi: Jalopähkämö (Stachys macrantha), joka tunnetaan myös nimellä Betonica macrantha.

Kukat: Kasvissa on tiheitä, huulimaisia, purppuranvioletteja kukkia, jotka muistuttavat hyasinttia.

Käyttö: Se on helppohoitoinen perinneperenna, joka sopii maanpeitekasviksi tai kukkaryhmiin ja houkuttelee pölyttäjiä.

Päivänliljat kuvasin 16.6.

Köynnöshortensia kohoaa jo melkein 15 metriin vanhan valtavan männyn rungolla.

Kukkiakin on Köynnöshortensiassa...ne muuten tuoksuvat vienosti!

Rodoja on puutarhassamme ainakin 12 kappaletta, niistä yksi kasvaa
korkean Köynnöshortensian kaverina.
Vanhimmat rodot on istutettu noin vuonna 1996.

Rhodossa on todennäköisesti alppiruusunjauhiainen (Dialeurodes chittendeni). Nämä pienet, noin 2–3 mm pituiset, valkoiset ja perhosmaiset hyönteiset viihtyvät erityisen hyvin alppiruusujen (rhodojen) lehtien alapinnoilla ja pölähtävät ilmaan, kun pensasta ravistaa.

Ulkonäkö: Hyönteiset ovat väriltään valkoisia ja muistuttavat pieniä valkoisia perhosia.

Tuhojälki: Ne imevät kasvista lehtivihreää, jolloin lehtien yläpinnalle voi ilmestyä kellertäviä laikkuja.

Haitat: Jauhiaisten erittämä tahmea "mesikaste" likaa lehdet ja aiheuttaa sen pinnalle kasvavaa mustaa nokisientä.

Meillä nämä jauhiaiset saavat Raidia niskaansa, kunhan kukkiminen

loppuu, eikä kukissa enää käy hyönteisiä.

Vaaleanpunaiset Akileijat ovat myös "itsenäisiä tulokkaita". Yhtään tainta en ole ostanut.

Vuorikaunokki on suosittu perenna ja olennainen osa perinnepuutarhojemme
kukkapenkkejä. Vuorikaunokki on pystykasvuinen, sitkeä, kestävä ja rehevä perenna.

Kuvassa näkyvä meripihkan värinen ja kova aines on pihkavuotoa, jota kutsutaan kirsikkapuilla usein myös kumivuodoksi. Se on oire siitä, että puu on vaurioitunut tai stressaantunut, ja pihka toimii puun omana suojamekanismina haavoja vastaan.

Meillä on kaksi kirsikkapensasta kuolemassa, koska niiden kukkiin on
tarttunut jokin tauti ja kukat kuolevat, samoin pitkä pätkä oksasta. Kirsikkapensaan
kaikki kukat kuivuivat ja nääntyivät. Leikkasin ohjeen mukaan yli 20 cm oksista pois ja
hävitin saastuneet osat polttamalla. Syksymmällä teen vielä uuden leikkauksen jos jotain
tautiin viittavaa vielä näkyy.

Kävin Euran Hankkijalla etsimässä korkeaa tukea kärhöille...
ei löytynyt, mutta mukaan tarttui kukko, kana ja kurki.

Kuvatekstit, jotka ovat kursiivilla, ovat AI-yhteenvetoa, eli
tekoälyllä tehtyjä.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2026

Ihanat pionit

"Joku" kurjenmiekka?

Juhannusruusu

perjantai 17. huhtikuuta 2026

Lisää koristemunakuvia

Olen aloittanut kananmunan kuorien koristelun joskus
vuonna 1996 - ja jatkoin silloin ainakin vuoteen 2001.
Tiedän sen siitä, että silloin merkitsin kuoren pohjaan vuosiluvun,
jolloin olin munankuoren koristellut.

Helmikuussa 2026 löysin tämän ihanan rentouttavan
harrastuksen uudelleen.
Tähän mennessä olen koristellut 97 munankuorta:
20 hanhenmunaa ja 75 kananmunan kuorta ja 2 strutsin munaa.
Osa kananmunan kuorista on uudelleen koristeltu, koska osa
vanhoista kuorista oli vain säilytyksessä, eivät esillä vitriinissä.