perjantai 26. syyskuuta 2014

Vesivek ja rännit vie veden vek

Tänään se sitten tapahtui! Vuonna 1984 valmistunut talo ja vuonna 1999 valmistunut autotalli saivat vihdoin rännit sadevedelle.


Homma hoitui ammattilaisilta joutuisasti ja tarkasti!










Ala- ja Yläpihalla  - sivua olen myös päivittänyt



tiistai 23. syyskuuta 2014

Viime yönä oli jo pakkasen puolella

Vaikka olemme täällä aika ylhäällä rinteessä, niin meillä oli viime yönä käynyt 0,3 asteen verran pakkasella. Hrrrrr...vielä olisi paljon töitä alapihalla. Vasta yksi pitkä kaivanto sadevesiputkea varten kaivettuna ja monta vielä tarvittaisiin. Isäntä paleltuu jos ei tule lämpimämpää...Loppuviikosta lupasivat rännien asentajat tulla...saas nähdä näkyykö heitä täällä...Tea värjöttelee vielä vesissä, ja alapihan pation valu pitää tehdä ennenkuin venettä voi tuoda talvisijalleen...traileri on sentään jo hiekkapuhallettu ja maalattu...huoh...kyllä on paljon puuhaa, kun vaan isäntä kaiken jaksaisi...




maanantai 15. syyskuuta 2014

maanantai 8. syyskuuta 2014

Alapihan uudistuksia


Kirjoitin Alapihan uudistuksista oman sivun, jota päivitän sitä mukaa kun siellä jotain tapahtuu. 
Voit lukea uudistuksista täältä:





tiistai 2. syyskuuta 2014

Wiku lähti

Vanhalle WIKUlle löytyi uusi omistaja ja Wiku lähti kohti uusia seikkailuja sunnuntaina 31.8.2014. Wiku oli meidän veneemme vuodesta 1979 noin vuoteen 2005. Silloin petroolin saanti loppui ja loppui veneily Wikulla. Kymmenisen vuotta paatti on ollut kuivilla, joten uusilla omistajilla on aikamoinen työ saada Wiku vielä joskus vesille. Haikeutta oli ilmassa, kun katselin kun Wikun perä häipyi näkyvistä....Otin viimeiset kuvat uskollisesta palvelijasta...hyvää matkaa Wiku ja suotuisia tuulia...

Vene on 6,7 metriä pitkä, 2,15 metriä leveä ja se tarvitsee vähintään 0,55 metriä vettä alleen. Painoa kaunislinjaisella puuveneellä on noin 1500 kiloa.


Laitoin 23.8. ilmoituksen Facebookiin ja halukkaita veneen kunnostajia onneksi löytyi ja vielä ihan läheltä.


Onnea ja menestystä Sirkulle ja Joukolle ja kestävyyttä puuveneen kunnostukseen.


Ehkä se jo ensi kesänä pääsee veteen...







Näkemiin rakas vanha Wiku!



keskiviikko 6. elokuuta 2014

tiistai 5. elokuuta 2014

Mökillä

Oleilemme mökillä aina kun se vain muiden harrastusten puolesta on mahdollista. Heinäkuussa olimme helteiset jaksot Ahlaisissa mökillä ja elokuun alussa vasta helteistä onkin! Eilen 4.8. oli täällä varjossa +32,5 ja vesi +24,5. Tyttäremme Tuulin perhe oli viikonloppuna mökillä ja lauantaina kävimme ajelemassa TEAlla. Kuvat ovat heikkolaatuisia kännykkäkuvia, mutta niistä kyllä käy ilmi kesän lämpö ja rakkaat ihmiset.


TEA länsirannan laiturissa.


Lähdimme tiistaina 29.7. klo 21 pois mökiltä ja palasimme perjantaina klo 22.
Torstaina 31.7. on täällä ollut kova ukonilma. Salama on lyönyt metalliseen lipputankoon ja


isku on levinnyt laajalle alueelle pikkumökin edessä olevien sementtilaattojen alle ja läpi. Laatoista 8 on rikkoutunut ja mökin alimman rapun molemmista päistä on isot palaset irronneet.


Sementtisten laattojen kappaleita löytyi laajalta alueelta mökin ympäristöstä, mutta kuin ihmeen kaupalla yksikään pala ei ole sinkoutunut lähellä olevan pikkumökin ikkunoihin!


Nurmikko ja sammaleet ovat pöllynneet salaman voimasta.


Salama kaivoi kiveykseen syviä kuoppia...mihin pari ämpärillistä maata on mahtanut mennä?


Salama iski lipputankoon. Lipputangon nuppi löytyi kahtia hajonneena kaukana tangosta. Sementin palasia oli länsirannan laiturillakin!


Lähdimme la 2.8. ajelemaan TEAlla suuntana Reposaari. Keli oli mitä parhain: aurinkoista, tyyntä ja lämpöä noin +25. 


Istuin TEAn perässä ja otin kuvan itsestäni! Selfien!?!


Alitimme matkalla monta siltaa...


Väylä menee kapeasta kaivetusta suntista... 


Mahtuuko???


Lisää siltoja matkalla Reposaareen...


Taustalla näkyy Mäntyluodon telakka, jossa tehdään mm öljynporauslauttoja...
Mäntyluodon telakka on Porissa Mäntyluodon kaupunginosassa sijaitseva telakka. Sen omistaa nykyään ranskalaisen Technip S.A.:n suomalainen tytäryhtiö Technip Offshore Finland Oy.


Tosi kehno kuva wink...


Reposaari näkyy! 
Wikipedia kertoo: Reposaari (ruots. Räfsö) on kylä Porin kaupunginosa Meri-Poriksi kutsutulla alueella ja Kokemäenjoen suiston uloin saari aivan Selkämeren ulapan äärellä. Puolentoista neliökilometrin kokoisella saarella asuu noin tuhat henkilöä. Vuonna 1978 asukkaita oli 1 080.
Reposaaren eli Räfsön nimi esiintyy Porin satamalaitoksen perustamiskirjassa muodossa Reffzöö. Reposaaren nimen suomennos on itse asiassa erehdys, sillä Reffzöö ei viittaa kettuun (ruots. räv, vanh. räf) vaan riuttaan (ruots. rev, vanh. ref). Oikea nimitys juontuu vedenalaisesta riutasta, joka nousi aikojen kuluessa maankohoamisen myötä saareksi.


Tuulimyllyjä näkyvissä...


Reposaaren vierassatama näkyy...


Reposaaren Pengertien tuulimyllyt...


Pengertien tuulimyllyt ja Mäntyluodon telakka...


Palasimme kotisaareen Iso-Enskerin kautta...


Niinkuin kuvistakin näkyy, keli oli todella mahtava veneretkeilyyn...


Auringon kilo meren pinnassa...


Ahlainen (ruots. Vittisbofjärd, aiemmin Hvittisbofjärd) on entinen Suomen kunta Satakunnassa. Kunta liitettiin Porin kaupunkiin vuonna 1972. Naapurikunnat lakkautushetkellä olivat pohjoisessa Merikarvia, idässä Pomarkku ja Noormarkku ja etelässä Pori. Aiemmin kunta oli etelässä myös Porin maalaiskunnan rajanaapuri. Siikaisten kanssa Ahlaisilla oli rajaa yhdessä pisteessä kunnan koilliskulmalla.
Ahlaisten kirkonkylä on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kirkonkylässä on Salomon Köykkä-Köhlströmin vuonna 1796 suunnittelema puurakenteinen Ahlaisten kirkko. Vuodelta 1832 oleva erillinen kellotapuli on C. L. Engelin suunnittelema.
Ahlaisten vaakunan suunnitteli Ilmari Sysimetsä ja se vahvistettiin vuonna 1954.
Ahlaisissa toimii oma urheiluseura, nuorisoseura ja metsästysseura 
   Ahlainen.vaakuna.svg  
Ahlaisten kirkko ja kellotapuli

Aava ulappa aukeaa Iso-Enskerin pohjoispuolella...
Iso-Enskeri (ruots. Stora Enskär) on Porin kaupunkiin kuuluva saari Selkämerellä. Se sijaitsee Tahkoluodosta pohjoiseen,Anttooran edustalla entisen Ahlaisten kunnan merialueella. 
Saaren keskiosassa on tosi paksu kivikko. Metsääkin siellä vähän kasvaa. Saari kuuluu Selkämeren kansallispuistoon, eikä sinne saa rantautua lintujen pesintäaikaan. Saaressa on pieni vierassatama ja saareen on rakennettu leiripaikka vierailijoiden käyttöön. Entisaikaan saaresta haettiin kivilaattoja, koska saaren kivet ovat helposti liuskottuvaa hiekkakiveä. Kivien haku oli tietenkin kiellettyä, mutta aika monissa Ahlaisten saarien pihoissa löytyy ainakin muutama Enskeristä haettu kivilaatta.


Tyyntä on ja rauhallista. Aika monta muutakin venekuntaa oli liikkeellä...


Kultakuoriainen lennähti aurinkotuolille levähtämään...


Kiusallista kuinka lähelle rantaamme onkijat ja virvelöijät itsensä asettavat. Istuvat vielä kasvot meihin päin! Kumpi lienee istumisen syynä: onginta vai uteliaisuus? Tämä venekunta on vielä ihan meidän vesialueellamme. Vasemmalla näkyvä saari kuuluu tonttiimme, samoin vesialue saarien välissä. Käymme uimassa ilman uima-asuja, mutta silloin kun näitä onkiporukoita on näin lähellä rantaa, en ainakaan minä kehtaa mennä alasti uimaan. 

"Kalastusta harjoitettaessa on vältettävä kaikkea sellaista, joka voi aiheuttaa rannan omistajalle tai haltijalle tarpeettomasti haittaa tai häiriötä. Edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta ei saa ilman erityistä oikeutta harjoittaa viittäkymmentä (50) metriä lähempänä selvällä merkillä varustettua, pyynnissä olevaa kiinteää tai verkkopyydystä eikä niin lähellä toisen asuttua rantaa, laituria, uimarantaa, jäätietä tai muuta niihin verrattavaa aluetta, että siitä aiheutuisi edellä tarkoitettu seuraus. Tässä laissa tarkoitettua onkimista, pilkkimistä ja viehekalastusta harjoitettaessa on vältettävä aiheuttamasta haittaa tai häiriötä vesialueella harjoitettavalle muulle kalastukselle." 

Minun mielestäni sopiva etäisyys olisi 200-300 metriä. Ollaan liian lähellä,
jos saunasta uimaan menevän henkilön sukupuolen erottaa paljain silmin!