Puutarhassa kukkii

 

Kuvassa näkyy vuorikonnantatar (Bistorta affinis), joka on tiheäkasvuinen maanpeiteperenna.

Kasvi kukkii tähkämäisin, aluksi vaaleanpunaisin ja myöhemmin syvän ruusunpunaisin kukinnoin keskikesästä pitkälle syksyyn.

Se sopii hyvin perenna- ja pensasryhmiin, kivikkoistutuksiin sekä rinteisiin tehokkaan maanpeittokykynsä ansiosta.

Tämä kasvi on vuohenkello (Campanula rapunculoides), joka on monivuotinen kasvilaji.

Sille on ominaista suikertava juurakko, jonka ansiosta se leviää helposti ja voi olla hyvinkin aggressiivinen puutarhassa.

Kasvi kukkii heinä–elokuussa sinivioletein, kellomaisin kukin, jotka kehittyvät pitkään, pystyyn kukintoon.

Tämä kasvi on kuunlilja (Hosta), lajiketta 'Sum and Substance' jättikuunlilja.

Se on monivuotinen perenna, jolla on suuret, vaaleanvihreät lehdet ja se voi kasvaa 80–100 cm korkeaksi.

Kasvi kukkii vaaleanliloilla tai valkoisilla kukilla, jotka nousevat korkean varren päässä.

Kuvassa näkyvä kukka on Paeonia lactiflora, suosittu kiinanpionilajike, joka tunnetaan vaaleanpunaisista ulkoterälehdistään ja kermankeltaisesta keskustastaan.

Tämä kasvi on isotähtiputki (Astrantia major).

Se on helppohoitoinen, monivuotinen perenna, joka kukkii pitkään loppukesällä.

Kasvi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla kosteahkossa, ravinteikkaassa maassa.

Vaaleanpunaiset kukat sopivat hyvin leikkokukiksi ja perhospuutarhaan

Keltajapaninangervo on keltalehtinen, matala koristepensas. Se kukkii vaaleanpunaisesta liilanpunaisin kukin heinäkuussa. Lehtien sävy riippuu paikan aurinkoisuudesta ja vaihtelee kesän aikana. Lajikkeita on useita, kuten ’Golden Princess’, ’Goldmound’, ’Goldflame' ja lamoavakasvuinen 'Walbuma’.

Kuunlilja

Kuvassa on ukonkello (Campanula latifolia), joka on monivuotinen, pysty ruoho.

Kasvilla on suuret, kellomaiset ja yleensä vaaleanvioletit kukat, jotka voivat kasvaa 35–60 mm pitkiksi.

Ukonkello kukkii Suomessa heinä-elokuussa ja kasvaa tyypillisesti 60–120 cm korkeaksi

Kuvassa oleva perhonen on karttaperhonen (Araschnia levana).

Tämä yksilö edustaa lajin kesäsukupolvea, jolla on tummat siivet ja vaaleat juovat.

Lajin kevätsukupolvi on väritykseltään oranssi mustin täplin, mikä eroaa merkittävästi tästä muodosta.

Karttaperhonen on yleistynyt Suomessa.

Alppiasteri 'Goliath' on upea, pitkään kukkiva asteri. Kauniit pastellinsiniset, päivänkakkaramaiset kukat avautuvat kukkavarsien latvoihin kesäkuussa. Kukinta jatkuu pitkälle kesään. Alppiasteri sopii kivikkokasviksi ja perennaryhmiin aurinkoisille paikoille, sekä leikkokukaksi.

Tämä on jaloritarinkannus (Delphinium cultorum), jolle on ominaista korkea, tiheä kukinto.

Kasvi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa.

Se on myrkyllinen kasvi, mutta erinomainen leikkokukka puutarhassa.

Varjolilja ja Komeasinikuunlilja

 Varjoliljoilla on ihana tuoksu!

Komeasinikuunlilja aloittelee kukintaa

 

Isäntä on kiivennyt katolle ja puhdistaa sieltä neulaset ja puiden lehdet pois.

Valkoapila ja Niittyhumala laajoina kasvustoina nurmialueilla

Meillä leikataan nurmikot seuraavan kerran kun nämä Valkoapilat ja Niittyhumalat 
lopettavat kukintansa.
Kaikenlaisia mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä, perhosia käy aterioimassa
kukkivalla nurmikolla.

Kun viimein pari viikkoa sitten alkoi satamaan, niin nämäkin

kasvit tykkäsivät kovasti!
Kuvassa oleva kasvi on ahoniittyhumala (Prunella vulgaris), monivuotinen huulikukkaiskasvi.
Sen tunnistaa helposti sinivioletista, käpymäisestä kukinnosta, joka kasvaa 5–30 cm korkeaksi.Kasvi kukkii heinä–elokuussa ja viihtyy aurinkoisilla tai puolivarjoisilla niityillä ja pientareilla.

Nämä nurmialueet ovat yläpihalla.

Alapihalle alkaa jo ilmestyä Niittyhumala-alueita, Valkoapilaa

alapihalla on vielä niukasti.

Lisää ihania kasveja

 

Varjoliljat nupuilla, Lehtokielo jo kukkinut, Kähäräpietaryrtistä ei vielä 
tiedä kukkiiko tänäkään kesänä...

Sain tyttäreltä Dahlian juurimukuloita...lisäksi kylvin jotain pienenpientä siementä...
piti laittaa laajemmalle alueelle, mutta hentoiset siemenet eivät lupaa kysyneet, vaan
lennähtivät Dahlioiden joukkoon...

Pallohortensia aloittelee kukintaa.

Kuunliljat ovat aina yhtä ihania, reheviä ja koristeellisia.

Tarha-alpi kukkii keltaisena.

Kuunliljat eri vinkkelistä kuvattuna.

Tarha-alpi on kestävä ja nopeasti leviävä vanhanajan perenna.

Tämä kasvi on tarha-alpi (Lysimachia punctata), joka tunnetaan erittäin kestävänä ja helppohoitoisena monivuotisena perennana.

Kasvi kukkii näyttävästi heinä-elokuussa kullankeltaisin kukkasin, jotka sijaitsevat korkeissa, noin 80–120 cm korkeissa tanakoissa varsissa.

Tarha-alpi viihtyy parhaiten aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla ja leviää voimakkaasti maanalaisilla rönsyillä.

Perhoangervo kurottaa korkealle

"Joku" nupulla oleva kellokasvi on ehkä lintujen tuomana
 tullut meille kasvamaan?
Edit. Kasvi on Ukonkello.

Tämä kasvi on ukonkello (Campanula latifolia), joka on monivuotinen, 60–120 cm korkea koristekasvi.

Sille ominaisia piirteitä ovat suuret, leveän kellomaiset, vaalean sinipunaiset tai valkoiset kukat, jotka sijaitsevat varren yläosassa.

Vaikka se ei ole Suomessa alkuperäinen laji, se esiintyy usein viljelyjäänteenä tai karkulaisena maan eteläosissa.

Tarha-alpi ja nupulla oleva Jalopähkämö.

Jalopähkämö 

Kasvi: Jalopähkämö (Stachys macrantha), joka tunnetaan myös nimellä Betonica macrantha.

Kukat: Kasvissa on tiheitä, huulimaisia, purppuranvioletteja kukkia, jotka muistuttavat hyasinttia.

Käyttö: Se on helppohoitoinen perinneperenna, joka sopii maanpeitekasviksi tai kukkaryhmiin ja houkuttelee pölyttäjiä.

Päivänliljat kuvasin 16.6.

Köynnöshortensia kohoaa jo melkein 15 metriin vanhan valtavan männyn rungolla.

Kukkiakin on Köynnöshortensiassa...ne muuten tuoksuvat vienosti!

Rodoja on puutarhassamme ainakin 12 kappaletta, niistä yksi kasvaa
korkean Köynnöshortensian kaverina.
Vanhimmat rodot on istutettu noin vuonna 1996.

Rhodossa on todennäköisesti alppiruusunjauhiainen (Dialeurodes chittendeni). Nämä pienet, noin 2–3 mm pituiset, valkoiset ja perhosmaiset hyönteiset viihtyvät erityisen hyvin alppiruusujen (rhodojen) lehtien alapinnoilla ja pölähtävät ilmaan, kun pensasta ravistaa.

Ulkonäkö: Hyönteiset ovat väriltään valkoisia ja muistuttavat pieniä valkoisia perhosia.

Tuhojälki: Ne imevät kasvista lehtivihreää, jolloin lehtien yläpinnalle voi ilmestyä kellertäviä laikkuja.

Haitat: Jauhiaisten erittämä tahmea "mesikaste" likaa lehdet ja aiheuttaa sen pinnalle kasvavaa mustaa nokisientä.

Meillä nämä jauhiaiset saavat Raidia niskaansa, kunhan kukkiminen

loppuu, eikä kukissa enää käy hyönteisiä.

Vaaleanpunaiset Akileijat ovat myös "itsenäisiä tulokkaita". Yhtään tainta en ole ostanut.

Vuorikaunokki on suosittu perenna ja olennainen osa perinnepuutarhojemme
kukkapenkkejä. Vuorikaunokki on pystykasvuinen, sitkeä, kestävä ja rehevä perenna.

Kuvassa näkyvä meripihkan värinen ja kova aines on pihkavuotoa, jota kutsutaan kirsikkapuilla usein myös kumivuodoksi. Se on oire siitä, että puu on vaurioitunut tai stressaantunut, ja pihka toimii puun omana suojamekanismina haavoja vastaan.

Meillä on kaksi kirsikkapensasta kuolemassa, koska niiden kukkiin on 
tarttunut jokin tauti ja kukat kuolevat, samoin pitkä pätkä oksasta. Kirsikkapensaan
kaikki kukat kuivuivat ja nääntyivät. Leikkasin ohjeen mukaan yli 20 cm oksista pois ja
hävitin saastuneet osat polttamalla. Syksymmällä teen vielä uuden leikkauksen jos jotain
tautiin viittavaa vielä näkyy.

Kävin Euran Hankkijalla etsimässä korkeaa tukea kärhöille...
ei löytynyt, mutta mukaan tarttui kukko, kana ja kurki.

Kuvatekstit, jotka ovat kursiivilla, ovat AI-yhteenvetoa, eli
tekoälyllä tehtyjä.

Ihanat pionit

 

"Joku" kurjenmiekka?

Juhannusruusu

Juhannusruusu