torstai 2. heinäkuuta 2026

Lisää ihania kasveja

 

Varjoliljat nupuilla, Lehtokielo jo kukkinut, Kähäräpietaryrtistä ei vielä 
tiedä kukkiiko tänäkään kesänä...

Sain tyttäreltä Dahlian juurimukuloita...lisäksi kylvin jotain pienenpientä siementä...
piti laittaa laajemmalle alueelle, mutta hentoiset siemenet eivät lupaa kysyneet, vaan
lennähtivät Dahlioiden joukkoon...

Pallohortensia aloittelee kukintaa.

Kuunliljat ovat aina yhtä ihania, reheviä ja koristeellisia.


Tarha-alpi kukkii keltaisena.

Kuunliljat eri vinkkelistä kuvattuna.

Tarha-alpi on kestävä ja nopeasti leviävä vanhanajan perenna.

Perhoangervo kurottaa korkealle

"Joku" nupulla oleva kellokasvi on ehkä lintujen tuomana
 tullut meille kasvamaan.

Tarha-alpi ja nupulla oleva Jalopähkämö.

Jalopähkämö 

Päivänliljat kuvasin 16.6.

Köynnöshortensia kohoaa jo melkein 15 metriin vanhan valtavan männyn rungolla.

Kukkiakin on Köynnöshortensiassa...ne muuten tuoksuvat vienosti!

Rhodoja on monta kappaletta, niistä yksi kasvaa korkean Köynnös-
hortensian kaverina.

Rhodossa on todennäköisesti alppiruusunjauhiainen (Dialeurodes chittendeni). Nämä pienet, noin 2–3 mm pituiset, valkoiset ja perhosmaiset hyönteiset viihtyvät erityisen hyvin alppiruusujen (rhodojen) lehtien alapinnoilla ja pölähtävät ilmaan, kun pensasta ravistaa.
  • Ulkonäkö: Hyönteiset ovat väriltään valkoisia ja muistuttavat pieniä valkoisia perhosia.
  • Tuhojälki: Ne imevät kasvista lehtivihreää, jolloin lehtien yläpinnalle voi ilmestyä kellertäviä laikkuja.
  • Haitat: Jauhiaisten erittämä tahmea "mesikaste" likaa lehdet ja aiheuttaa sen pinnalle kasvavaa mustaa nokisientä.
  • Meillä nämä jauhiaiset saavat Raidia niskaansa, kunhan kukkiminen
    loppuu, eikä kukissa enää käy hyönteisiä.

  • Vaaleanpunaiset Akileijat ovat myös "itsenäisiä tulokkaita". Yhtään tainta en ole ostanut.

    Vuorikaunokki on suosittu perenna ja olennainen osa perinnepuutarhojemme
    kukkapenkkejä
    . Vuorikaunokki on pystykasvuinen, sitkeä, kestävä ja rehevä perenna.

    Kuvassa näkyvä meripihkan värinen ja kova aines on pihkavuotoa, jota kutsutaan kirsikkapuilla usein myös kumivuodoksi. Se on oire siitä, että puu on vaurioitunut tai stressaantunut, ja pihka toimii puun omana suojamekanismina haavoja vastaan.

    Meillä on kaksi kirsikkapensasta kuolemassa, koska niiden kukkiin on 
    tarttunut jokin tauti ja kukat kuolevat, samoin pitkä pätkä oksasta. Kirsikkapensaan
    kaikki kukat kuivuivat ja nääntyivät. Leikkasin ohjeen mukaan yli 20 cm oksista pois ja
    hävitin saastuneet osat polttamalla. Syksymmällä teen vielä uuden leikkauksen jos jotain
    tautiin viittavaa vielä näkyy.

    Kävin Euran Hankkijalla etsimässä korkeaa tukea kärhöille...
    ei löytynyt, mutta mukaan tarttui kukko, kana ja kurki.





    Ei kommentteja: